Sovellus ei ratkaise motivaation puutetta
THL:n 29.1.2020 järjestämässä Digitaalisia ratkaisuja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen -seminaarissa puhuttiin paljon syrjäytymisestä ja siitä miten ihmiset saadaan oikeasti käyttämään sovelluksia.
Kaikkien sovellusten kanssa nähdään usein, että käyttö on alkuun aktiivista ja sitten tapahtuu notkahdus. Jonkin ajan päästä sovelluksen käyttö saattaa jäädä kokonaan.
Miksi näin käy?
Kyse on mielestäni kahden asian summasta. Toinen on sovelluksen helppokäyttöisyys ja kiinnostavuus, toinen on käyttäjän motivaatio käyttää sovellusta. Mitä helppokäyttöisempi sovellus ja mitä enemmän motivaatiota, sitä pidempään käyttäjä jaksaa sovellusta käyttää. Nopeasti innovoiden heittäisin kaavaksi helppokäyttöisyys (ux) kertaa motivaatio (m) toiseen on sovelluksen käyttöaste yli ajan (retention rate), eli ux*m2 = retention rate.
Puheessani käsittelen nimenomaan hyvinvointisovelluksia ja suurin osa markkinoilla olevista voidaan syrjäytyneiden näkökulmasta luokitella optimoinniksi. En näe, että kovin usealla oikeasti pahassa elämäntilanteessa olevalla on kiinnostusta esimerkiksi seurata unenlaatuaan. Ongelmat ovat muualla ja kuten tapahtumassakin tuli puheeksi, niiden ongelmien ratkaisuun tarvitaan enemmän sosiaalipsykologeja kuin urheiluvalmentajia tai koodinikkareita.
Mistä se motivaatio sitten tulee? Sisältä. Sovellukset ja valmentajat voivat auttaa löytämään tuon motivaation tai vahvistaa sitä, mutta motivaatio löytyy aina yksilön sisältä. Jos sitä ei löydetä, on turha murehtia mikä sovellus otetaan käyttöön tai miten saadaan kaikille uudet fitbitin rannekkeet. Tästä aiheesta olisi kiva kuulla lisää esim. sosiaalipsykologien taholta.
Katso Antin esitys THL:n seminaarista:
